You are currently viewing Pilkkimisen ABC – Vinkit ahvenen pilkkimiseen

Pilkkimisen ABC – Vinkit ahvenen pilkkimiseen

  • Artikkelin kategoria:Kalastus

Pilkkimisen ABC – Pikavinkit pilkkimisen aloittamiseen | Pilkkimisen ABC – Jigipilkinnän yleistyminen | Pilkkimisen ABC – Vinkit kuhan pilkkimiseen


Ahvenen pilkkikalastus

Kansalliskalamme nimeltä Ahven on pysynyt suosituimpana tavoitekalana pilkkikalastuksessa läpi sukupolvien, eikä syyttä. Ahvenen levinneisyys on suuri ja se pysyy talviaikaankin kohtuullisen aktiivisena. Tämä tarkoittaa myös sitä, että välillä pilkkijäkin joutuu olemaan hyvin aktiivinen löytääkseen aktiivisesti liikkuvat kalat. Eikä syönti-ikkunat lähtökohtaisesti ole kovin pitkiä. Ahvenen pilkintä ei vaadi kuitenkaan sen kummoisemmin “taitoa”, kuten vaikka hieman isomman kuhan pilkintä, joten raitapaidaksi kutsuttu ahven on myös aloittelijaystävällinen saaliskala.

Hyppää Markuksen mukaan videon äärelle ahventa pilkkimään. Videolla näet millaisista paikoista ahventa lähdetään etsimään ja miltä ahventen nousut näyttävät kaikuluotaimessa, kun kala on aktiivista. Lisäksi paljon muuta höpöttelyä ahvenen pilkkimisestä!

Ottipaikat ahvenille

Ahvenen levinneisyys on sen verran suurta sekä vesistö ovat erityyppisiä, joten on luonnollista että ahventen ottipaikatkin vaihtelevat vesistön tyypin myötä. Merialueilla hyviä ahvenpaikkoja tuppaavat olemaan hieman matalemmilla alueilla, kuten esimerkiksi hieman matalimmissa lahdissa. Myös kasvustot sekä kivikot ovat olleet ahvenelle mieluisia paikkoja merialueilla, lähellä rantaa olevat kasvustot sekä hieman rannasta irtautuneet kivikkoalueet ovat kokeilemisen arvoisia paikkoja. Merellä syvällä joutuukin sitten jo haravoimaan hieman laajemmin sekä olla jonkunsortin paikkatietämystä, muuten kalasaaliit voivat jäädä pienempään ahveneen.

Pienet ja matalat järvet saattavat olla hieman haasteellisia, Näissäkin kannattaa ensimmäisiksi kohteiksi ottaa kasvustot sekä kivikot, jotka tuovat suojaa ahvenelle. Tämän jälkeen kannattaa kokeilla syvemmät montut sekä hyllyt ja oikeastaan kaikki sellaiset kohdat jossa syvyyteen saa edes pientä vaihtuvuutta jos kyseessä on hyvin tasapohjainen järvi tai lampi.

Isommissa ja syvemmissä järvissä ahventa kannattaa lähteä etsimään hieman loivemmista penkoista sekä hieman jyrkempien penkkojen välivesistä. Myös syvän veden läheisyydessä tai keskellä olevat matalemmat patit ovat myös kokeilemisen arvoisia paikkoja. Näiden paikkojen lisäksi niemenkärjet, syvemmät salmet, rantakasvustot sekä karikkoiset alueet ovat myös hyviä ahvenpaikkoja. Huomiota kannattaa keskittää myös siihen, että miltä syvyydeltä ahventa on löytynyt tai missä syvyydessä se on ollut aktiivisimmillaan ja keskittää kalastus näille syvyyksille.

Esimerkki iso ja syvä järvi | Alue, jossa kulkee pitkällä matkalla kahta erisyvyistä hyllyä sekä näiden ulkopuolella matalaa sekä syvää vettä. Tälläisellä alueella kannattaa kokeilla jokaisen hyllyn reunakohdat (merkattu ympyröillä), joissa vesi alkaa syvenemään sekä liikkua edestakaisin nuolten suuntaisesti tietyllä syvyysalueella. Näissä hyllyn reunat laskevat kohtuullisen loivasti ja ovat yleensä olleet ahvenelle mieluisia paikkoja.
Esimerkki keskisuuri järvi, jonka keskisyvyys on 3,92m | Kyseinen paikka on järveltä alueesta, joka on hyvin laajalta alueelta todella tasapohjaista. Kyseisessä kohdassa tasainen alue vaihtuu alueeseen, jossa on saaria sekä karikkoista aluetta ja näiden ulkopuolella on läntti, johon kohdistuu suuria syvyyseroja verrattuna lähellä olevaan vesialueeseen. Läntissä on muutama tasainen syvempi alue, joista toisessa vielä pieni syvempi monttu. Nämä tasaiset syvemmät kohdat ovat olleet erittäin aktiivisia paksunkin lumen aikaan.

Millä välineillä ahventa pilkkimään?

Kirpunvavan oranssilla aihiolla olevat modatut delfiinit ovat loistava valinta ahvenen pilkintään ja nämä soveltuvat niin pienemmälle, kuin isommallekin ahvenelle.

Ahvenen pilkinnässä pilkkivavat ovat ensisijaisesti kohtuullisen löysiä, jotta vastaiskut eivät olisi liian rajuja pehmeäsuiselle ahvenelle. Kelapilkkivavoissa herkemmät vavat myös myötäilevät ahvenelle ominaista “tirritystä”, jolloin kala ei pääse täristämään itseään irti pilkistä. Mikäli ahvenenkalastus painottuu suurempiin ahveniin, voidaan käyttää hieman jämäkämpiä pilkkivapoja tai peräti kuhavapoja. Morrilla pilkkiessä olisi kuitenkin suositeltavaa käyttää morrivapaa, jossa on aina jonkin sortin tärpinilmaisin, jolla nähdään pienimmätkin tärpit sekä mutustelut. Siimana ahvenenpilkinnässä suositellaan käytettäväksi 0.14-20mm pilkkisiimaa tai fluorocarbonia, sekä pelkillä morrilla pilkkiessä siima voi olla huomattavasti ohuempaakin. Tavallisen pilkkisiiman kanssa olisi myös suositeltavaa käyttää tapsina ennen pilkkiä fluorocarbonia, jolla tuodaan turvaa haukien ja kuhien varalta. Peruke ei kuitenkaan ole välttämätön, mutta silloin kannattaa varautua siihen, että viehemenetyksiä saattaa tulla hauen tai kuhan osuessa kohdalle. Ahvenenkalastuksessa pääasiallinen kairan koko on 4-6″, huomioitavaa toki se, että jos käytössä on esimerkiksi livepilkkiluotain niin nämä tarvitsevat pääsääntöisesti vähintään 8″ reiän. Juuri voimaan tulleen uudistuneen kalastuslain myötä on syytä pitää asiaankuuluvat lopetusvälineet mukana, jotta ruoaksi otettavat kalat saadaan lopetettua nopeasti sekä asianmukaisesti. Pappi sekä puukko ovat riittävät välineet, pienemmät ahvenet toki saadaan nopeasti lopetettua taittamalta niiltä niskat sekä napsautettua sormella yksi kiduskaari auki, jotta kala verestyy.

Vieheet ahvenen pilkkimiseen

Ahvenen pilkinnässä pilkkien valikoima on hyvinkin laaja. On pystypilkkiä, mormushkaa, pilkkijigiä, tasapainopilkkiä sekä tapsipilkkiä. Niin sanottua juuri oikeaa ahvenpilkkiä ei ole olemassakaan vaan vieheen valinta määräytyy hyvin pitkälti kalan aktiivisuuden, koon sekä vesistön mukaisesti. Aloittelevan ahvenpilkkijän repertuaarista olisi kuitenkin hyvä löytyä ainakin morri, pystypilkki sekä pilkkijigi tai tasapainopilkki. Tällöin vieheskaalaa saadaan laajennettua sen mukaisesti, että viehettä on oikeastaan kaiken kokoiselle sekä eri syönnillä oleville ahvenille. Alle on listattuna eri pilkkejä ja niiden uittotekniikoita. On kuitenkin myös tärkeä muistaa, että nämä ovat oppaita eivätkä se yksi ja ainut oikea tapa. Nämä ohjeet kuitenkin pohjautuvat aktiivisten kalastajien kokemuksista, joissa on esimerkiksi käytetty apuna nykyaikaista kaikuluotausteknologiaa joilla saadaan todella paljon irti kalan käyttäytymisestä. Paras uittotekniikka on kuitenkin se, jolla juuri sinä saat kalan nappaamaan kiinni.


Pilkit ja niiden pilkkitekniikat

Tasapaino- sekä jigipilkki:

Nämä ovat ne niin sanotut ison ahvenen pilkkivieheet vaikkakin hieman pienemmällä tasurilla tai jigillä saadaan kyllä pienemmätkin raitapaidat aktivoitumaan. Tasureilla ja jigeillä uittaminen tapahtuu laskien ylhäältä alaspäin. Esimerkiksi kahdeksan metrin vedessä pilkki lasketaan ensin kolme metriä jääkannen alapuolelle, jos tärppejä ei tule niin voidaan pilkkiä laskea muutama metri alemmas ja mikäli edelleen tärpeiltä vältytään voidaan pilkki laskea noin metrin yläpuolelle pohjasta katsottuna. Itse uittotekniikka perustuu pitkiin houkutusvetoihin, joilla saadaan raitapaitojen aistit herätettyä, välillä voi myös tehdä hieman pienempiä vetoja sekä värisyttää pilkkiä. Mikäli käytössäsi on kaikuluotain ja huomaat pohjasta nousevan viivan kohti pilkkiäsi väliveteen niin pidä uitto mahdollisimman rauhallisena tai pilkki kokonaan paikallaan. Etenkin keskitalven aikaan, kun ahvenet ovat pääsääntöisesti välillä hyvinkin arkoja. Kevätjäillä tai aktiivisen syönti-ikkunan osuessa kohdalleen voidaan samassa tilanteessa pilkille antaa hieman vauhtia, jolloin viehe saadaan imitoimaan pakenevaa syöttikalaa. Aktiivinen ahven ottaa hyvin usein kiinni liikkuvaan pilkkiin, mutta passiivisella syönnillä oleva ahven saattaa nousta useita metriä hyvinkin rajusti pilkkiä kohden, mutta pilkin kohdalle päästyään mitään ei tapahdu ja kala jää vain ihmettelemään pilkkiä. Tällöin pienikin liian agressiivinen liike saattaa säikäyttää kalan kokonaan pois.

Pysty- sekä tapsipilkki:

Pystypilkki on perinteisimpiä ahvenpilkkejä ja tämä toimii oikeastaan kaikenkokoisille ahvenille. Pystypilkeissä on aina joko yksi- tai kolmihaarakoukku, jossa käytetään lisänä elävää syöttiä (kärpäsentoukka / surviainen). Varsinkin passiivisella syönnillä elävä syötti saattaa olla monenkin tilanteen pelastaja. Tapsipilkki puolestaan on pilkki, jossa pystypilkin tai vastaavanlaisen vieheen (liukupilkki, houkutuspelti, houkutuslätkä) alapuolelle kiinnitetään siimasta tehty tapsi, jonka toisessa päässä on morri. Tällöin pilkki tekee leijavaa tai hakevaa liikettä ja aktivoi kalat iskemään pieneen morriin. Sekä pysty-, että tapsipilkillä pilkki lasketaan hieman pohjan yläpuolelle ja sitä voidaan lähteä nostamaan metrin välein ylöspäin mikäli tapahtumia ei ilmene. Kuten vanhoihin tapoihin sekä olettamuksiin kuuluu, että pilkki laskettaisiin suoraan pohjaan, jossa pilkki pöllyttäisi pohjaa saaden kalat kiinnostumaan niin hyvin usein tällä saadaan kalat säikytettyä. Toisinaan kuitenkin muutama uteliaampi yksilö tulee kyllä katsomaan, että mitä pohjassa tapahtuu, mutta aremmat kalat ottavat kyllä reippaasti etäisyyttä. Tämäkään ei kuitenkaan ole väärä tapa ja välillä pohjan pöllyttäminen saattaa olla tehokaskin keino saada kaloja ihmettelemään paikalle.

Itse uittaminen perustuu hieman lyhyempiin vetoihin, kuin jigi- ja tasapainopilkillä ja vetosyklit ovat tiheämpi, kuin edellä mainituilla. Myöskin pilkin värisyttäminen pilkkivavalla on paljon tehokkaampaa pysty- sekä tapsipilkin kanssa. Vaikka kyseisillä pilkeillä uittaminen onkin hieman aktiivisempaa niin välillä on hyvä muistaa pitää myös pieniä taukoja houkutusvetojen välillä, jolloin pilkki saadaan näyttämään uskottavammalta kalojen silmiin.

Mormuska

Mormuska eli morri on pilkkivieheistä pienin ja sille tarjotaan rauhallisinta uittoa Morri on se viehe, joka astuu kehiin silloin, kun mikään muu ei tunnu kelpaavan ja syönti on erittäin passiivista.. Morria uitetaan hyvin usein pudottamalla se pohjaan ja lähteä nostamaan sitä tasaisesti ylöspäin värisyttäen. Tässäkin on kuitenkin syöntikohtaisia eroja, että miltä syvyydeltä sekä millaisella uitolla ahven lyö kiinni. Välillä passiivisimmalle ahvenelle kelpaa vain paikallaan värisevä morri ja välillä se lyö kiinni vasta muutaman metrin noston ja värisytyksen jälkeen. Mormuskaa käytetään joko kärpäsen- tai surviaisentoukan kanssa. Morrien kanssa tulisi käyttää niille tarkoitettuja pilkkivapoja joista löytyy jonkin sortin morrikärki. Morrit ovat painoltaa hyvin kevyitä ja hennoimmat tärpit etenkin pienemmän ahvenen kohdalla saadaan helposti sivuutettua pelkällä lasikuituaihiolla. Tästä syystä morrien kanssa olisi suotavaa käyttää morrikärjellä varustettuja vapoja, jotta jokainen tärppi saadaan huomattua ja niihin voidaan reagoida.


AHVENEN PILKINTÄÄ ISOILLA SELKÄVESILLÄ | 1.3KG | PURUVEDEN ISOT AHVENET | KIRKKAAN VEDEN SAALISTAJAT


Jarno Kangas, Kalastusaiheisen sisällön sisällöntuottaja / Blogikirjoittaja