Helmikuu jakaa pilkkijät kahtia. Osa vannoo, ettei kala syö ja jää kotiin odottamaan kevätkelejä. Toiset taas ymmärtävät, että sydäntalvi ei ole huonoa aikaa. Se on aikaa, joka vaatii oikean lähestymistavan.

Kun vesi on kylmimmillään ja kalan aineenvaihdunta hidasta, isojen vieheiden teho hiipuu. Kala ei jaksa liikkua pitkälle eikä tuhlata energiaa turhaan. Juuri tässä kohtaa esiin nousee yksi pilkkikauden tehokkaimmista välineistä: Ruthless Perhomorri.

---

Passiivinen kala vaatii pientä ja hidasta

Sydäntalvella kala voi seistä lähes paikallaan. Se tarkkailee, mutta ei reagoi herkästi voimakkaaseen ärsykkeeseen. Morrin etu on sen huomaamattomuus: pieni koko, luonnollinen liike ja mahdollisuus pitää viehe pitkään kalan näkökentässä.

Ahvenelle morri on usein helmikuun ylivoimainen ykkönen. Pienikokoinen volframimorri uppoaa nopeasti syvyyteen ja toimii erinomaisesti ohuella siimalla. Kun uitto pidetään rauhallisena ja liike minimaalisen hienovaraisena, morri voi herättää kalan, joka ei reagoi mihinkään muuhun.

Usein tehokkain tekniikka on yksinkertainen: morri pohjaan, pieni nosto ja pitkä tauko. Tärppi ei välttämättä tunnu nykäyksenä, vaan pelkkänä painon kevenemisenä. Juuri siksi sydäntalven pilkintä palkitsee kärsivällisen ja keskittyneen kalastajan.

Morri ei ole vain ahvenviehe

Moni mieltää morrin pelkästään ahvenpilkiksi, mutta todellisuudessa se on myös erinomainen viehe jalokaloille. Kirjolohi, harjus, taimen ja rautu voivat olla sydäntalvella yllättävän passiivisia, ja silloin pieni, elävästi värisevä morri tarjoaa juuri sopivan ärsykkeen.

Kirjolohi reagoi usein hitaaseen, tasaisesti värisevään morriin, jota nostetaan rauhallisesti ja pysäytetään pitkiksi ajoiksi. Isku tulee usein tauolla – hetkellä, jolloin viehe näyttää kaikkein helpoimmalta saaliilta.

Jalokalojen kanssa morrilla kalastettaessa korostuu rytmin merkitys. Sama viehe voi olla täysin huomiotta minuutin ajan ja seuraavalla pysäytyksellä laukaista iskun. Morrin vahvuus onkin siinä, että sen uittoa voi hienosäätää loputtomasti ilman vieheen vaihtoa.

---

Tapsipilkki – sydäntalven aliarvostettu tehopakkaus

Kun halutaan yhdistää houkuttelevuus ja varma tartutus, tapsipilkki nousee esiin. Tapsipilkissä isompi pystypilkki tai lätkä toimii katseenvangitsijana ja tuo kalan paikalle, mutta varsinainen isku kohdistuu usein pilkin alapuolella tapsissa olevaan morriin.

Tapsissa morri saa enemmän eloa ja erottuu paremmin. Tämä on erityisen tehokasta sydäntalvella, jolloin kala seuraa viehettä pitkään mutta ei uskalla iskeä isoon kohteeseen. Morri tarjoaa silloin helpon ja turvallisen vaihtoehdon.

Monilla pilkkijöillä kokemus on sama: kala käy pääpilkissä tai seuraa sitä, mutta ottaa lopulta tapsimorriin. Pieni muutos virityksessä voi siis ratkaista koko päivän saaliin.

Sydäntalvella voittaa maltti

Helmikuun pilkintä ei ole nopeaa eikä näyttävää. Se on rauhallista, tarkkaa ja harkittua tekemistä. Oikein valittu morri, sopiva rytmi ja kärsivällisyys tekevät pilkkijästä tehokkaan silloinkin, kun muut toteavat kalan olevan syömättömällä tuulella.

Sydäntalvi ei ole pilkkikauden huonoin hetki, se on niille, jotka osaavat mukautua.

Jos pilkintä tuntuu vaikealta, kysy itseltäsi yksi asia:
Onko viehe tarpeeksi pieni ja uitto tarpeeksi rauhallinen?

Usein vastaus löytyy morrirasiasta ja morrirasiaan löydät täytettä verkkokaupastamme alla olevasta painikkeesta.

---

Jarno Kangas – Jakefishng

Web- sisällöntuottaja | Fishing Guide

Instagram @jakefishng