Vielä parikymmentä vuotta sitten suurahven oli saalis, jota kuvailtiin tarunomaiseksi. Kalatarinat mökkilaiturilla täyttyivät kertomuksista kilon painoisista jättiläisistä, joita vain harva oli oikeasti onnistunut nappaamaan. Suurahvenet olivat “se elämän kala”, jonka löytäminen oli harvinaista. Mutta nykypäivänä, yli 40 cm pitkät ja yli kilon painoiset ahvenet ovat yleistyneet niin paljon, että monet kalastajat saavat niitä säännöllisesti. Miten tähän on päädytty? Onko kyse kestävästä ilmiöstä vai vain hetkellisestä suotuisasta sattumasta? Sukelletaan syvälle ilmiön taustoihin ja pohditaan sen merkitystä suomalaisille vesistöille – ja meille kalastajille.

---

1. Kalastuskulttuurin murros: C&R, valikoiva kalastus ja kalastajien vastuullisuus

“Ei ne kalat ennenkään järvistä ole loppuneet”

Suomalainen kalastuskulttuuri on kokenut viime vuosikymmenenä mullistuksen. Siinä missä ennen kaikki saalis otettiin kotiin pannulle, nykypäivän kalastajat ovat entistä tietoisempia vastuullisista käytännöistä. Catch & Release (CR) eli kalojen vapauttaminen on vakiintunut etenkin suurten ahventen kohdalla ja monet harrastajat pitävät sitä itsestäänselvyytenä. Isojen kalojen vapauttaminen antaa niiden jatkaa lisääntymistään, mikä varmistaa kalakantojen elinvoimaisuuden. Samalla se luo myös mahdollisuuden muillekin nauttia ison onnistumisen tuomasta tunteesta, peräti saman kalan toimesta.

Suomalainen kalastuskulttuuri on kehittynyt, mutta se ei ole tapahtunut ilman vastustusta. Monet vanhemmat kalastajat muistelevat aikaa, jolloin kalat otettiin aina mukaan. Mutta onko meillä enää varaa pitää kiinni vanhan ajan perinteistä, kun teknologia tuo kalat lähemmäs kuin koskaan?

“Ennen ei vapautettu kaloja, eikä ne silloin loppuneet järvistä!” Tämä vanha hokema kuuluu yhä liian monen suusta. Mutta onko maailma todella sama kuin ennen? Aiemmin suurahvenet olivat harvinaisia, koska niiden löytäminen perustui tuuriin ja paikallistuntemukseen. Nyt meillä on käytössämme kaikuluotaimet, tarkat syvyyskartat ja somen täyttämät kalastusvinkit. Nykykalastaja ei enää arvaa, missä isot kalat ovat – hän näkee ne reaaliajassa. Jos kaikki saaliskalat otetaan ylös, miten tämä ei muka vaikuttaisi kalakantoihin?

Valikoiva kalastus: kulttuurin ydin

Valikoivan kalastuksen periaatteet, kuten ala- ja ylämittakalastus, ovat juurtuneet osaksi kalastuskulttuuria. Ala- ja ylämittasäännöt tarkoittavat, että otettavat kalat valitaan tarkkaan: liian pienet yksilöt jätetään kasvamaan ja suurimmat vapautetaan, koska ne ovat lisääntymisen kannalta tärkeimpiä. Tämä ei ole pelkästään sääntö, vaan monelle kalastajalle jopa kunnia-asia. Esimerkiksi 25-35 cm pitkät ahvenet ovat sopivan kokoisia ruokakaloiksi, kun taas yli 40 cm pitkät yksilöt pääsevät usein takaisin veteen. Valikoiva kalastus – eli sopivankokoisten ruokakalojen ottaminen ja suurten yksilöiden vapauttaminen – on vastuullisen kalastajan perusperiaate. Silti ajatus CR-kalastuksesta saa monen kalastajan niskakarvat pystyyn. Ehkä taustalla on vanha sota-ajan ajattelumalli: kaikki mikä saadaan, pitää hyödyntää. Mutta maailma muuttuu – ja niin pitäisi muuttua myös kalastuskulttuurin.

Suomalaiset vesistöt ylpeydenaiheena

Suomen vesistöt ovat erityislaatuisia. Suurahventen yleistyminen on muistutus siitä, että kalastuskulttuuri, teknologia ja luonnon olosuhteet voivat yhdessä luoda jotain poikkeuksellista. Olemme siirtyneet ajasta, jolloin suurahvenet olivat harvinaisia, aikaan, jolloin ne voivat olla osa jokapäiväistä kalastuskokemusta – mutta vain, jos huolehdimme niistä.

---

2. Teknologian ja kalastajien kehitys: Vedenalainen maailma avautuu

“Näemme nyt sen, mitä aiemmin emme tienneet olevan olemassa.”

Vaikka suurahvenet näyttävät yleistyneen, onko mahdollista, että olemme yksinkertaisesti tulleet paremmiksi löytämään ne? Teknologian kehitys on mullistanut kalastusharrastuksen aivan kuten kulttuurimuutoksetkin.

On naiivia ajatella, että kalastuksen paine ei olisi kasvanut. Ennen suurahvenet saatiin sattumalta, nyt ne etsitään järjestelmällisesti. Teknologian ja kalastustaitojen kehitys tarkoittaa, että olemme tehokkaampia kuin koskaan. Nykykalastaja näkee kaikuluotaimellaan suoraan veden alle ja tietää, millä syvyyksillä isot ahvenet liikkuvat. Somessa jaetaan reaaliaikaisia tietoja siitä, mistä ja millä kalastetaan. Tämä ei ole enää sama laji kuin 50 vuotta sitten.

Jokainen vastuullinen kalastaja ymmärtää, että nykyisillä välineillä ja tiedoilla olisi helppoa tyhjentää vesistöt isoista kaloista. Mutta jos kaikki ottaisivat vain sen, mitä oikeasti tarvitsevat ja vapauttaisivat arvokkaimmat yksilöt, kalakannat voisivat hyvin vielä vuosikymmenienkin päästä.

Toinen merkittävä tekijä on karttasovellukset, joilla kalastajat voivat analysoida järvien syvyyskarttoja ja tunnistaa potentiaalisia kalapaikkoja. Ennen nämä tiedot perustuivat mutu-tuntumaan ja kalastajien keskinäisiin vinkkeihin, mutta nyt järvet avautuvat uusille harrastajille kuin karttakirja.

Kalastustaidot seuraavat teknologiaa

Teknologian lisäksi myös kalastustaidot ovat kehittyneet. Harrastajat seuraavat kalastusvideoita, osallistuvat kalastusoppaiden kursseille ja jakavat tietoa somessa. Ahventen käyttäytymistä ja elinympäristöjä ymmärretään paremmin kuin koskaan, mikä johtaa siihen, että saalista saadaan tehokkaammin. Tämä herättää kysymyksen: ovatko suurahvenet oikeasti lisääntyneet, vai onko kalastajista vain tullut parempia?

---

3. Ilmastonmuutoksen vaikutus: lämpimämmät vedet, suuremmat ahvenet?

“Luonto muuttaa sääntöjä – mutta onko se hyvä vai huono asia?”

Ilmastonmuutos on yksi suurimmista luonnonvoimista, joka vaikuttaa kaikkeen, myös kalakantoihin. Lämpenevät vedet ja pidemmät kasvukaudet tarjoavat ahvenille yhä paremmat edellytykset kasvaa suuriksi. Ahven viihtyy lämpimissä vesissä ja Suomen vesistöjen lämpötilan nousu on antanut niille pidemmän kasvukauden. Lämmin vesi tarkoittaa myös, että ahvenen tärkein ravinto – pikkukalat ja plankton lisääntyvät nopeammin, tarjoten suurahvenille runsaasti syötävää. Tämä selittää osaltaan sitä, miksi kilon ahvenet eivät ole enää harvinaisia.

Rehevöityminen: hyvä vai huono asia?

Rehevöityminen, joka liittyy osittain ilmastonmuutokseen, vaikuttaa ahvenkantoihin ristiriitaisesti. Ravinnon lisääntyminen voi nopeuttaa ahventen kasvua, mutta samalla veden happikato ja leväkukinnot voivat heikentää kalojen elinolosuhteita. Ahvenet tarvitsevat erityisesti talvella happirikasta vettä, ja rehevöityminen voi uhata niiden selviytymistä tietyissä vesistöissä.

Entä tulevaisuus?

Lämpimät vedet saattavat suosia suuria ahvenia nyt, mutta ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin vaikutukset ovat epävarmoja. Jos vesistöjen ekosysteemit järkkyvät liikaa, nykyinen suurahvenbuumi voi olla ohimenevä. Tämä tekee vastuullisesta kalastuksesta entistä tärkeämpää – vain tasapainoinen ympäristö voi tukea kestäviä kalakantoja.

---

5. Vesien hoito: taustavoima suurahventen menestyksen takana

“Hyvät vedet, paremmat kalat.”

Vaikka suurahventen yleistyminen voidaan osittain selittää kalastuskulttuurin muutoksilla, teknologian kehittymisellä ja ilmastonmuutoksen tuomilla vaikutuksilla, yksi merkittävä taustatekijä jää helposti varjoon: vesistöjen hoito ja kunnostus. Suomalaisten järvien ja jokien parantuneet olosuhteet ovat monin paikoin antaneet suurahvenille otolliset elinympäristöt kasvaa ja lisääntyä. Vesistöjen kunnostus on ollut tärkeä keino parantaa kalojen elinolosuhteita. Esimerkiksi matalien ja rehevöityneiden järvien ruoppaus ja kasvien niitto ovat auttaneet palauttamaan tasapainoa ekosysteemeihin. Kun ravinteiden kertymistä hallitaan, veden happipitoisuus paranee, mikä on elintärkeää erityisesti suurikokoisten petokalojen, kuten ahventen, selviytymiselle. Kunnostettujen vesien kirkkaus ja monimuotoisuus houkuttelevat myös kalastajia, mikä osaltaan nostaa vesien arvostusta.

Hoitokalastus ja ulkoisen kuormituksen vähentäminen

Hoitokalastus on yksi konkreettisimmista tavoista parantaa järvien tilaa. Särkikalojen vähentäminen pienentää vesistön ulkoista kuormitusta, sillä nämä lajit kuljettavat mukanaan ravinteita, jotka kiihdyttävät rehevöitymistä. Särkikalojen poistaminen vapauttaa samalla resursseja ahventen ja muiden petokalojen ravintoketjulle, mikä tukee niiden kasvua ja vahvistaa kantoja.

Samalla ulkoinen kuormitus, kuten maatalouden ja asutuksen aiheuttama ravinnepäästöjen hallinta, on kriittistä. Vesistöjen ympäristössä tehtyjä toimenpiteitä, kuten kosteikkojen rakentamista ja valumavesien käsittelyä, on tehostettu, mikä vähentää ravinteiden päätymistä järviin ja jokiin.

Yhteistyö vesien hyväksi

On tärkeää huomata, että vesien kunnostus ja hoito eivät ole yksittäisten toimijoiden vastuulla, vaan ne vaativat yhteistyötä monella tasolla. Kalastusseurat, paikalliset asukkaat, ympäristöjärjestöt ja viranomaiset tekevät yhdessä työtä vesistöjen kunnon parantamiseksi. Tämä pitkäjänteinen työ näkyy lopulta kalastajien ilona – kirkkaampina vesiä, terveempinä kaloina ja monimuotoisempina järvinä.

---

Jake Kangas

Kalastusaiheisen sisällön sisällöntuottaja / Blogikirjoittaja

Fishing Guide Student